Moi!

Oon Aada, olin vaihdossa 10 kuukautta Mirlon kautta 2022-2023. Olin Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Olin halunnut vaihto-oppilaaksi niin kauan kuin muistin. Haaveenani oli aina ollut nimenomaan Kalifornia. Jokin siinä Hollywoodin ja pitkien hiekkarantojen osavaltiossa oli vetänyt mua puoleensa siitä asti, kun ensimmäisen kerran siitä kuulin. Aloin jo ala-asteella puhumaan vaihtoon lähtemisestä vanhemmilleni. Sain vastaukseksi, että katsotaan kun olet vanhempi. Yläasteella aloin etsimään tietoa erilaisista järjestöistä ja lähettelin niiden nettisivuja vanhemmilleni. Silloin vastaus oli, että katsotaan kun olet lukiossa. Lukion ensimmäisen syksyllä eri järjestöjä vertailtuani päädyin siihen, että Mirlo on paras valinta ja toin asian vanhemmilleni. Tällä kertaa vastaus oli myöntävä. 

”Aloin jo ala-asteella puhumaan vaihtoon lähtemisestä vanhemmilleni.”

Siitä alkoikin melkein vuoden kestävä henkinen ja fyysinen lähtöön valmistautumis prosessi. Mulla oli englanninkielinen haastattelu Mirlon kanssa, jonka jälkeen aloin täyttämään hakemuspakettia. Hakemuspaketin täyttöön sisältyi erilaisia lääkärikäyntejä ja rokotuksia, koulutodistusten hakintaa sekä lomakkeiden täyttöä. Paketin sain valmiiksi joskus lokakuun tienoilla, jolloin jäin sitten odottamaan sijoitustietoja. Aluevalintani oli luonnollisesti Kalifornia, ja helmikuussa kuulin sinne pääseväni.

Kun lähetin hakemuspaketin, alkoi odottamisen lisäksi henkinen valmistautuminen lähtöön. Mulla se näkyi monilla eri tavoilla. Huomasin, että olin välillä tosi ailahtelevainen tulevan vuoden ja lähdön suhteen. Keväällä en malttanut odottaa lähtemistä ja kaikkea uutta mitä vaihtovuosi toisi mukanaan. Suunnittelin jo kaikkea host perheelleni viemistä tuliaisista siihen, mitä pakkaan mukaan. Kuitenkin pari viikkoa ennen lähtöä mulle tuli viime hetken paniikki ja kävin läpi ajatuksia siitä, onko lähteminen sittenkään järkevää. Asia, mitä olin odottanut ja mistä olin haaveillut niin monta vuotta oli vihdoin käsillä, mutta se tarkoitti myös kaiken tutun ja turvallisen jättämistä ja astumista täysin tuntemattomaan. Olen kuitenkin iloinen että niin tein, sillä vaikkei vaihto-oppilaana oleminen ole aina pelkkiä myötätuulia ja poutapilviä, en ole katunut hetkeäkään päätöstä astua tuona heinäkuisena päivänä lentokoneeseen.

Vaikutus läheisiin

Paljon puhutaan siitä, millaista vaihtoon lähteminen on itse vaihto-oppilaalle, mutta vähemmän puhutaan siitä, millaista se on vaihto-oppilaan läheisille. Olin puhunut niin kauan vanhemmilleni haluavani vaihtoon, ettei se ollut heille mikään yllätys. Mutta on tietysti silti iso asia, päästää oma lapsi yksin toiselle puolelle maailmaa. Mun onneksi mulla on paljon ihania ystäviä jotka tuki mun lähtöä täysin ja varmisti mun tietävän, että ovat täällä kun palaan. Pidin heille läksiäiset muutamaa päivää ennen lähtöä, joka helpotti itseäkin lähtemisen suhteen siinä, että tiesin mulla olevan hyvän tukiverkon Suomessa odottamassa.

Tosista vaihtareista tukiverkko

Toinen tukiverkko lähtiessä, sekä itse vaihdossa ollessa, olivat toiset vaihtarit. Vaikka aina sanotaan, ettei kannata vertailla kokemuksia, sillä jokaisen kokemus on erilainen, on vaihdossa ja varsinkin sinne lähtiessä paljon fiiliksiä jotka vain toiset vaihtarit voivat ymmärtää ja samaistua. Sain siis toisista vaihtareista tukea monissa asioissa, mutta silti kokemus oli täysin uniikki. Kaikki tunteet ja ajatukset vaihtoon lähtemiseen liittyen ovatkin normaaleja ja hyväksyttäviä, vaihto-oppilaana ollaan monesti jatkuvassa vuoristoradassa tunteiden suhteen. 

Ennen kuin lähdin, sain sukulaiseltani kortin, jossa hän toivotti onnea vaihtovuodelleni. Kortissa oli teksti joka jäi mieleeni; edessäsi on vielä kirjoittamaton tarina, aloita se sanoilla rohkeus, uskallus ja elämä. Ja niin se alkoi.

”Vaikkei vaihto-oppilaana oleminen ole aina pelkkiä myötätuulia ja poutapilviä, en ole katunut hetkeäkään päätöstä astua tuona heinäkuisena päivänä lentokoneeseen.” 

Vaihtareiden kokemuksia