Highschoolissa cheerleaderina

”Oman urheilulajin löytäminen vaihdossa helpotti mun vuotta kovasti.”

Moikka! 

Mun nimi on Tilda ja olin mirlon kautta vaihdossa 10kk ajan Michiganissa. Asuin Portland nimisessä kylässä, jossa oli alle 4000 asukasta ja mun koulussa oli suunnilleen n. 600 oppilasta. Koulu oli suhteellisen pieni verrattuna muihin lähikouluihin, mutta yhteishenki oli taas ihan mahtava, kun kaikki tunsi toisensa. Sain mahdollisuuden harrastaa koko vuoden cheeriä, jota en ollu koskaan aikaisemmin harrastanut.

Sideline cheer jenkkifutispeleissä

Aloitin sideline cheerin varsity joukkueessa heti syksyllä, kun koulut alkoi. Pääsin varsity joukkueeseen, koska olin senior luokalla. Syyskaudella kannustettiin jenkkifutispeleissä meidän koulun joukkuetta ja treenejä oli noin 3-4 kertaa viikossa + pelit perjantaisin, joissa oli aina jokin tietty teema, johon kaikki pukeutui. Kaikkien kannustushuutojen opettelu ja muistaminen oli vähän vaikeeta, mutta ne lopulta oppi nopeasti, kun harjoittelin niitä mun host siskon kanssa kotona, joka oli myös siinä joukkueessa. Pääsin tosi nopeasti joukkueeseen mukaan ja sain mun parhaat kaverit sitä kautta. Parasta oli peleihin matkustaminen bussilla ja se fiilis, kun sai olla kentän laidalla nostamassa tunnelmaa pelaajille sekä katsomolle.

Kilpakausi vaihto-oppilaana

Talvella kun syksyn harrastukset loppui, alkoi meillä cheerissä kilpakausi ja pääsin siihen joukkueeseen myös. Treenit koveni ja niitä oli 5 kertaa viikossa koulun jälkeen + viikonloppuisin kisat. Highschool kilpa cheerissä on 3 eri kierrosta. 1. kierros on enemmän hyppyjä, huutoja ja asetelmia, 2. kierroksella on akrobatiaa ja 3. kierros oli nostoja eri asetelmissa. Koska mulla ei ollut aikaisemmin ollut kokemusta cheeristä aloitin katsomalla ekat kisat reunasta, mutta aika nopeasti pääsin 1 ja 3 kierroksiin mukaan. Olin nostoissa takarina, koska oon suhteellisen pitkä. Vaikka cheer vei paljon aikaa mun vaihdosta niin pääsin aina olemaan kavereiden kanssa siellä ja samalla urheilla, koska se on minulle tärkeää.

Kisat oli muita Michiganin joukkueita vastaan ja voitettiin myös muutamat. Päästiin myös niin pitkälle, että saatiin mahdollisuus kisata Michiganin parhaimpia joukkueita vastaan State kisoissa. Se oli ihan uskomaton kokemus, kun päästiin televisioon ja paikalla oli monia satoja katsojia. Tunnelma oli aina tosi jännittävä, kun odotettiin pisteitä kaikkien esitysten jälkeen. Joukkueet kerääntyi esitysmatolle omien joukkueiden kanssa rinkiin odottamaan omia tuloksia ja palkintojen jakoa. Kisojen jälkeen meidän joukkue ja vanhemmat menivät aina syömään ja juhlimaan.

Oman urheilulajin löytäminen vaihdossa helpotti mun vuotta kovasti. Olin vapaa-ajalla aina mun cheer joukkuelaisten kanssa ja samalla sain niin hienoja kokemuksia ja opin paljon uutta. Ikinä ei ollut tylsää tai en ollut yksin ja aina oli tekemistä ja koti-ikävää ei paljon tullut mietittyä. Sain myös mun valmentajista tosi läheisiä aikuisia, joten tukiverkosto kasvoi. Cheerleadingin harrastaminen oli kyllä aivan kuin amerikkalaisista elokuvista ja sarjoista ja oon niin kiitollinen, että mun unelma toteutui ja sain olla “American cheerleader”.

Lisätietoa vaihto-ohjelmista Yhdysvalloissa.