Se oli ehkä jopa jotain aidompaa ja läheisempää: pieni yhteisö, jossa jokainen tunsi toisensa, ja jossa sain mahdollisuuden oppia amerikkalaisesta kulttuurista sisältäpäin.”

Olen Ida ja olin vaihdossa Etelä-Louisianassa. Kun lähdin vaihto-oppilaaksi, en tiennyt tarkalleen mitä odottaa. Olin nähnyt amerikkalaisia high school -sarjoja ja elokuvia, joissa koulu tarkoitti valtavia kampuksia, täysiä katsomoita jalkapallopeleissä ja loputonta valikoimaa kursseja. Oma kokemukseni oli kuitenkin hieman erilainen, sillä päädyin opiskelemaan V.B. Glencoe Charter Schoolissa koulussa, joka erosi monella tapaa stereotyyppisestä amerikkalaisesta high schoolista.

Vaihto-oppilaana pienessä koulussa

Ensimmäinen huomioni oli koulun koko. V.B. Glencoe Charter School oli huomattavasti pienempi kuin moni muu amerikkalainen koulu, eikä siellä ollut samanlaista suurta kampusta kuin elokuvissa. Tämä tarkoitti sitä, että lähes kaikki tunsivat toisensa. Yhteisöllisyys oli vahvaa: opettajat tunsivat oppilaat nimeltä, ja oppilaat eri luokka-asteilta olivat paljon tekemisissä keskenään. Se loi kodikkaan ja turvallisen ilmapiirin. Pieni yhteisö myös helpotti kavereiden saamista, koko koulu rehtorista pienempiin luokka-asteisiin, oli kiinnostunut musta ja Suomesta.

Mirlon vaihto-oppilas koulussa Yhdysvalloissa
Mirlon vaihto-oppilas Yhdysvalloissa koululla

Erilaiset säännöt koulussa

Opetus erosi myös siitä, mihin olin tottunut Suomessa. Tunnit olivat usein lyhyempiä, ja päivään mahtui useampi eri aine. Kursseja ei valittu yhtä vapaasti kuin monessa muussa high schoolissa, vaan ohjelma oli melko tiukasti ennalta määrätty. Meidän koulussa ei myöskään ollut hirveästi erikoisia kursseja valittavina. Silti sain mahdollisuuden kokeilla uusia aineita. Puhelimet oli meillä isosti kielletty koulussa, eikä niitä saanut olla koulurakennuksen sisällä ollenkaan. Myös oppilaiden tietokoneita opettajat seurasi reaaliajassa. Aluksi se oli iso shokki, kun oli tottunut suomessa aika rentoon suhtautumiseen. Kuitenkin minkä tajusin näin jälkeenpäin, olin oikeasti läsnä koulussa, juttelin paljon kavereiden ja opettajien kanssa ja keskityin tunneilla aidosti. Puhelimen poisjääminen paransi aidosti mun kokemusta.

Jousiammuntaa ja softballia

Urheilun rooli oli pienempi kuin monissa muissa kouluissa. Isona asiana oli ettei meidän koulussa ollut ollenkaan amerikkalaista jalkapalloa tai cheerleadingia, mutta silti esimerkiksi koripallo ja baseball olivat suosittuja. Koulun pienuus näkyi siinä, että joukkueisiin oli helpompi päästä mukaan. Vaihto-oppilaana sainkin tilaisuuden kokeilla lajeja, joita en Suomessa olisi koskaan uskaltanut tai minulla ei välttämättä olisi ollut edes mahdollisuutta. Meidän koulussa erikoisuutena oli jousiammunta, jota ei ollut vaihtoehtoina edes lähialueen isoissa kouluissa. Jousiammunnassa pääsin kisaamaan osavaltion tason kisoissa. Pääsin myös kokeilemaan softballia, joka on pesäpallon tyylinen laji. Vaikka en ollut joukkueen paras pelaaja, oli hienoa olla osa ryhmää ja kokea se kuuluisa amerikkalainen kouluhenki. Edelleen saan viestejä joukkuekavereiltani kuinka heillä on ikävä minua joukkueeseen.

Mirlon vaihto-oppilas Yhdysvalloissa high schoolissa harrastamassa koripalloa

Vaihto-oppilasvuoteni V.B. Glencoe Charter Schoolissa ei siis ollut täysin samanlainen kuin odotin ja amerikkalaisissa elokuvissa kuvattu high school -kokemus. Se oli ehkä jopa jotain aidompaa ja läheisempää: pieni yhteisö, jossa jokainen tunsi toisensa, ja jossa sain mahdollisuuden oppia amerikkalaisesta kulttuurista sisältäpäin. Uskon, että juuri tämä teki kokemuksestani erityisen arvokkaan se antoi minulle uuden näkökulman siihen, mitä tarkoittaa olla osa toista yhteisöä ja kasvaa sen mukana.

Vaihtareiden kokemuksia