Aika moni vaihtoon lähtöä miettivä ajattelee varmaan, mitä urheilulajeja koulut tarjoaa ja minkä tasoinen pitää olla, että pääsee joukkueeseen. En voi puhua jokaisen koulun puolesta, mutta melkeinpä kaikista löytyy ainakin näitä perus lajeja, kuten jenkkifutis, koripallo, lentopallo, jalkapallo ja lisäksi juoksua, yleisurheilua, uintia sekä tanssia. Tietysti alueesta ja koulusta riippuen tarjonta voi olla paljon laajempaakin. Ainakin mun omalla kohdalla oli tosi jännittävää miettiä, mitä lajia voisi harrastaa vaihdon aikana, koska mulla ei oo Suomesta oikeen mitään kokemusta joukkueurheilusta. Siksi mua myös jännitti tosi paljon, että pääsenkö edes mihinkään joukkueeseen. Onneksi meidän koulussa ei ollut try outteja, koska oli niin pieni koulu, ja vaihtarit olisi muutenkin päässyt automaattisesti mukaan. Joukkueessa voi olla mahdollista toimia myös huoltajana, jos itse laji ei oikein suju, mutta haluaa olla kuitenkin jossain jutussa mukana.

Eri tasoisia urheilujoukkueita

Lähdin oikeastaan kaikkiin joukkueisiin mukaan mun host-sisarusten serkkujen perässä, koska meistä tuli tosi nopeasti läheisiä ja oli helppoa, kun joukkueessa oli joku tuttu. Kun talvikausi alkoi tiesin heti, että haluan kokeilla koripalloa, sillä se oli ollu mun mielessä jo silloin, kun hain vaihtoon. En oo koskaan aiemmin pelannut korista ja aluksi jännitti tosi paljon, pysynkö yhtään joukkueen mukana. Meidän koulussa oli Varsity, Junior Varsity eli JV ja Freshman joukkueet ja aloitin eka siinä JV joukkueessa, koska kuuluin iän puolesta siihen. Aika nopeasti tajusin, että ne harjoitukset oli jo tosi edistyneitä ja en meinannut pysyä perässä, mikä oli aika turhauttavaa. Mun valmentaja oli onneksi tosi ymmärtäväinen ja sovittiin yhdessä, että olisi mulle itselle ehkä helpompaa, jos treenaisin Freshman joukkueen kanssa. Meidän koulussa JV ja Freshman treenasi kuitenkin aika paljon yhdessä ja meillä oli yhteisiä pelireissuja, joten sain olla osana kumpaakin joukkuetta.

Parhaat kaverit koripallosta

Koriskausi oli yksi hauskimmista ajoista mun vaihtoa ja sain sen kautta tosi paljon ystäviä. Olin koko syksyn hermoillut, kun en ollut oikein saanut vielä kunnon ystäviä, mutta koriskauden aikana koin saaneeni ihan oikeita ystäviä ja oon edelleen monien kanssa yhteydessä. Tosi monet mun joukkueesta oli hurjan kiinnostuneita Suomesta ja niiden mielestä parasta ajanvietettä bussimatkoilla oli, kun puhuin suomea ja yritin opettaa niitä. Sen lisäksi ne oli myös tosi kannustavia ja ystävällisiä, eikä ketään kiinnostanut, että en ollut aiemmin pelannut. Ne oli vaan lähinnä tosi yllättyneitä siitä, että opin niin nopeasti ja niille oli tosi tärkeää, että myös ymmärsin kaikki jutut ja oli aina valmiina selittään mulle juttuja, jos en ymmärtänyt.

Yhteishenki urheilussa

Meidän koulun joukkueet oli tosi korkeatasoisia ja yleensä pelit oli aika tiukkoja, joten en saanut aina hirveästi peliaikaa, mutta mä olin vaan tosi kiitollinen, että sain olla osa sitä kaikkea, vaikka aika usein kannustin vaan vaihtopenkiltä. Myös pelkästään pelireissut jonnekkin kauemmas oli super hauskoja ja oli ihan parasta, kun joka päivä sai viettää aikaa parhaiden kavereiden kanssa. Oli myös tosi ihanaa, että mun koko joukkue halus nähdä mut onnistuvan ja se olikin meidän yhteinen tavoite, että saan kauden loppuun mennessä pisteitä tehtyä. Tää me saatiin myös toteutettua ja se peli jää ehdottomasti olemaan yksi mun vaihtovuoden parhaimpia muistoja. Muistan edelleen, miltä musta tuntui, kun meidän koulun koko sali räjähti taputuksiin ja kannustushuutoihin, kun sain tehtyä korin.

Tää on siis hyvä esimerkki siitä, että oikeesti kannattaa vaan rohkeasti lähtee mukaan kaikkeen koulun toimintaan, vaikka ei entuudestaan olisikaan kokemusta. Koska mistä vaan voi löytyä just ne sun tyyppiset ihmiset ja ikinä ei voi tietää, jos ei kokeile.

Michiganissa vaihdossa ollut Oona